Kysymys, jonka kuulen useimmin
Kurssilla yksi kysymys toistuu viikosta toiseen: mistä oikein aloitetaan, kun huone on tavallinen makuuhuone tai työhuone eikä siihen ole suunniteltu mitään? Kysyjä on yleensä ostamassa paneeleja tai valoa ja haluaa tietää, mitä kannattaa hankkia ensin. Vastaukseni yllättää monet: älä osta vielä mitään.
Ensin huone pitää katsoa ja kuunnella sellaisena kuin se on. Ostos, joka ei vastaa huoneen todellista ongelmaa, jää helposti nurkkaan pölyttymään. Siksi kurssin esimerkkihuoneet ja tarkistuslista ovat opetuksen alkupäässä. Ne antavat järjestyksen, jossa asiat kannattaa katsoa, ja estävät hyppäämästä suoraan ratkaisuihin.
Tässä kirjoituksessa kerron, miten käytän esimerkkihuoneita ja listaa itse. Kirjoitus on osa kurssin kolmiosaista käsittelyä tästä aiheesta, ja tämä on sen keskimmäinen osa.
Mitä esimerkkihuoneet ovat ja miksi niitä käytetään
Esimerkkihuone on mallipohja: yksinkertainen pohjapiirros tavallisesta kotitilasta, johon on merkitty pöydän, ikkunan, oven ja kameran paikat. Kurssilla on muutama erilainen pohja, esimerkiksi kapea työhuone, neliömäinen makuuhuone ja olohuoneen nurkkaus. Ne eivät ole tarkkoja ohjeita vaan lähtökohtia, joita verrataan omaan tilaan.
Hyöty tulee vertailusta. Kun asetat oman huoneesi rinnalle mallin, huomaat nopeasti, missä kohdin tilasi poikkeaa siitä. Ehkä ikkuna on sivulla eikä edessä, tai pöytä joutuu seinän viereen. Tuomas Kivelä on piirtänyt pohjat niin, että jokaiseen liittyy lyhyt selitys siitä, miksi pöytä on juuri siinä kohdassa.
Moni aloittelija pelkää, ettei oma huone muistuta mitään mallia. Käytännössä ero ei haittaa, sillä malli opettaa ajattelutavan, ei yhtä oikeaa asettelua.
- Kapea työhuone, jossa pöytä on lyhyellä seinällä
- Neliömäinen huone, jossa ikkuna on sivulla
- Olohuoneen nurkka, jossa tila jaetaan muiden kanssa
Tarkistuslistan kolme aluetta
Lista jakautuu kolmeen osaan: heijastukset, taustamelu ja kehystys. Jokaisessa on muutama kysymys, joihin vastataan kyllä tai ei oman huoneen äärellä. Lista on tarkoituksella lyhyt, jotta se tulee käytettyä oikeasti eikä jää lukemattomaksi liitteeksi.
Heijastuksissa katsotaan, missä on kovia, tyhjiä pintoja suoraan puhujan edessä tai sivuilla. Taustamelussa kuunnellaan, mitä huoneessa kuuluu, kun kaikki on hiljaa: jääkaapin hurina, tuuletin, liikenne ikkunan takaa. Kehystyksessä tarkistetaan, mitä kameran kuvaan mahtuu, kuten ovi, pyykkitelinettä tai sotkuinen hylly.
Kun jokainen alue on käyty läpi, sinulla on kolmen rivin yhteenveto huoneesi tilasta. Se kertoo selvästi, mihin kannattaa käyttää aikaa ensin ja mikä voi odottaa.
- Heijastukset: kovat pinnat edessä ja sivuilla
- Taustamelu: laitteet, liikenne ja muut huoneet
- Kehystys: mitä kuvassa näkyy takanasi
Näin käyt heijastukset läpi
Heijastusten tarkistus ei vaadi laitteita. Taputa käsiäsi kerran huoneen keskellä ja kuuntele, kuinka kauan ääni jää väreilemään. Jos kuulet lyhyen, metallisen kajahduksen, huoneessa on kovia pintoja, jotka heittävät äänen takaisin. Tee sama puhuessasi mikrofonin edessä ja nauhoita lyhyt pätkä kuultavaksi.
Etsi seuraavaksi pinnat, jotka ovat suoraan edessäsi ja sivuillasi. Ikkuna, tyhjä seinä ja lasinen kaappi ovat tyypillisiä syyllisiä. Verho, kirjahylly tai paksu matto pehmentää näitä jo huomattavasti, eikä niiden tarvitse olla erityisiä akustiikkatuotteita.
Merkitse löytämäsi pinnat esimerkkihuoneen pohjaan. Piirros auttaa hahmottamaan, mihin vaimennus kannattaa sijoittaa, ja estää levittämästä paneeleja sinne, missä niistä on vähiten hyötyä.
Taustamelu ja kehystys: kuuntele ja katso
Taustamelua on helpointa arvioida illalla, kun talo on rauhoittunut. Istu paikallesi, laita kuulokkeet päähän ja nosta mikrofonin vahvistusta, kunnes kuulet huoneen oman äänen. Silloin tuulettimen humina tai putkien suhina nousee esiin. Merkitse, mitä kuulet ja onko ääni tasainen vai tuleeko se ja menee.
Kehystystä varten avaa kamera ja katso kuvaa kuin vieras. Mitä huomio kiinnittyy ensin? Usein se on kirkas ikkuna, avoin ovi tai hyllyn reuna. Siirrä kameraa tai pöytää hieman ja katso, miten kuva muuttuu. Pienikin kulman muutos voi poistaa häiriötekijän.
Älä yritä korjata kaikkea samalla kerralla. Valitse listalta yksi asia kerrallaan ja testaa vaikutus ennen seuraavaa muutosta.
- Mittaa melu hiljaisena hetkenä
- Katso kuvaa vieraan silmin
- Muuta yhtä asiaa kerrallaan
Mitä listan jälkeen kannattaa tehdä
Kun lista on täytetty, järjestä löydökset tärkeysjärjestykseen. Useimmiten kärkeen nousee joko kaiku tai kehys, harvoin molemmat yhtä pahasti. Aloita halvimmasta ja nopeimmasta korjauksesta: siirrä pöytää, sulje verho, poista tyhjä seinäpinta kuvasta.
Vasta sitten kannattaa miettiä ostoksia. Silloin tiedät, kuinka paljon pehmeää pintaa tarvitaan ja mihin se tulee. Kaiun vaimennus ja äänieristys ovat eri asioita, ja lista auttaa erottamaan, kumpaa tilasi todella tarvitsee. Siitä kerrotaan tarkemmin toisessa kirjoituksessa.
Palaa listaan muutosten jälkeen ja tee tarkistus uudelleen. Vertaa ennen- ja jälkeen-nauhoituksia, niin kuulet itse, mikä toimi.
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen on siis yksinkertainen: aloita katsomalla ja kuuntelemalla. Esimerkkihuoneet antavat vertailukohdan, ja tarkistuslista muuttaa epämääräisen tunteen huoneen ongelmista kolmeksi selväksi havainnoksi. Näiden pohjalta voit tehdä pieniä, edullisia muutoksia ja mitata niiden vaikutuksen omilla korvillasi. Syksyn hämärtyvinä iltoina huoneen ääni erottuu parhaiten, joten tämä on hyvä aika tehdä ensimmäinen kierros.
