Näin pöydän paikka valitaan huoneessa askel askeleelta

Aloitan huoneesta, en pöydästä

Kun joku kysyy minulta, minne pöytä kannattaa laittaa, en vastaa heti. Pyydän ensin kävelemään huoneen ympäri tyhjin käsin ja kuuntelemaan. Taputan kerran käsiäni eri kohdissa ja kuulen, missä kaiku on lyhyt ja missä se pitkittyy. Samalla katson, mistä päivänvalo tulee ja mihin se osuu aamulla ja iltapäivällä. Pöytä on vasta viimeinen asia, joka huoneeseen sijoitetaan.

Syy on yksinkertainen: pöytä on raskas ja sen siirtäminen jälkikäteen on vaivalloista, joten ensimmäisen paikan kannattaa olla harkittu. Moni aloittaa siitä, että pöytä vedetään seinää vasten, koska se tuntuu luontevalta. Usein juuri se on huonoin vaihtoehto sekä äänen että kuvan kannalta. Siksi käyn kurssilla läpi huoneen ennen kalusteita, ja sama järjestys toimii omassa kodissasi.

Tämä syksyinen aika on hyvä hetki tehdä kierros, koska päivänvalo vaihtelee nyt paljon. Matala syysaurinko paljastaa heijastukset ja varjot, jotka kesän kirkkaassa valossa jäisivät huomaamatta.

Kolme asiaa, jotka tarkistan jokaisessa huoneessa

Käytännössä katson jokaisessa huoneessa kolmea asiaa samassa järjestyksessä: valoa, ääntä ja kameran kuvakulmaa. Ne vaikuttavat toisiinsa, joten niitä ei voi ratkaista erikseen. Ikkuna sivulla antaa pehmeän valon kasvoille, mutta ikkunan lasi on myös kova heijastava pinta, joka lisää kaikua. Taustaseinä voi näyttää kuvassa siistiltä, vaikka sen takana oleva ohut väliseinä päästää naapurihuoneen äänet läpi.

Teen tarkistuksen pienellä kokeella. Istun ehdokaspaikalle, puhun normaalilla äänellä ja kuuntelen nauhoitusta kuulokkeilla. Samalla pidän puhelinta kasvojen korkeudella ja katson, mitä kuvaan tulee taustalle. Kymmenen minuutin testi kertoo enemmän kuin tunti pohdintaa, koska korva ja silmä huomaavat ongelmat nopeammin kuin mittaus.

Kirjaan havainnot ylös jokaisesta kokeillusta paikasta ja vertaan niitä rauhassa. Usein selvä voittaja löytyy kahden tai kolmen kokeilun jälkeen.

• Valo: mistä se tulee ja onko se pehmeää kasvoilla
• Ääni: missä taputus kaikuu lyhimmin
• Kuva: mitä tausta näyttää silmien korkeudelta

Ikkunan suhde pöytään

Ikkunavalo on halvin ja miellyttävin valonlähde, mutta sen käyttö vaatii oikean kulman. Kokeile istua niin, että ikkuna on kasvojesi sivulla, suunnilleen 45 asteen kulmassa kameraan nähden. Silloin valo mallintaa kasvoja pehmeästi eikä jätä toista puolta pimeäksi. Jos istut selin ikkunaan, kasvosi jäävät varjoon ja kamera yrittää korjata sitä. Jos katsot suoraan ikkunaan, valo on liian tasainen ja silmät siristyvät.

Ääniä ajatellen ikkunan viereen istuminen ei ole ongelmatonta. Lasi heijastaa ääntä ja päästää liikenteen melun sisään, joten samalla kun valo paranee, ääni voi huonontua. Tähän on usein helppo ratkaisu: paksu verho, jonka voi vetää auki kuvaamisen ajaksi ja kiinni äänittämisen ajaksi. Näin saat molemmat hyödyt samasta paikasta.

Muista, että valo muuttuu päivän mittaan. Jos äänität usein samaan aikaan, valitse paikka sen hetken valon mukaan.

Seinät ja nurkat

Äänen kannalta paras paikka on yleensä keskellä huoneen lyhyempää seinää vasten, ei nurkassa eikä aivan seinän vieressä. Nurkassa matalat äänet kasautuvat ja puhe alkaa kuulostaa möreältä. Aivan takaseinää vasten istuessa oma ääni heijastuu seinästä suoraan takaisin mikrofoniin. Muutaman kymmenen sentin väli seinään auttaa jo paljon, ja vielä enemmän auttaa, jos seinällä on jotain pehmeää: kirjahylly, verho tai paksu matto lattialla.

Mikrofonin suunta on yhtä tärkeä kuin pöydän paikka. Älä osoita sitä kohti paljasta ikkunaa tai kovaa seinää, vaan kohti huoneen pehmeintä kohtaa, esimerkiksi sohvaa tai verhoa. Silloin mikrofoni kuulee vähemmän huoneen kaikua ja enemmän ääntäsi.

Näistä asioista kannattaa tehdä pieniä muutoksia yksi kerrallaan. Siirrä pöytää kymmenen senttiä, äänitä lyhyt pätkä ja kuuntele. Näin opit, mikä muutos todella auttoi eikä mikään jää arvailun varaan.

• Älä istu suoraan nurkassa
• Jätä muutama kymmenen senttiä seinään
• Osoita mikrofoni kohti pehmeää pintaa

Kuvakulma ja tausta samalla kertaa

Kun valo ja ääni ovat kunnossa, tarkistan kuvakulman. Kameran pitäisi olla suunnilleen silmien korkeudella, jolloin kuva on luonnollinen eikä kasvoja katsota alta tai ylhäältä. Taustan tulisi olla rauhallinen: hylly, tasainen seinä tai kangas. Vältä sitä, että tausta kuvassa osuu oveen, josta kulkee ihmisiä, tai ikkunaan, joka ylivalottuu kirkkaana laikkuna.

Pöydän paikka ratkaisee siis myös sen, mitä kuvaan ylipäätään mahtuu. Joskus paras äänipaikka antaa huonon taustan, ja silloin tehdään kompromissi: käännetään pöytää vähän tai siirretään hyllyä. Tuomas Kivelä opettaa kurssilla taustan järjestämisen, ja siinä kohtaa heidän työnsä ja minun työni kohtaavat. Hyvä paikka löytyy harvoin ensimmäisellä yrityksellä.

Kun päätös on tehty, merkitse pöydän jalkojen paikat teipillä lattiaan. Silloin voit siirtää pöytää siivouksen tai muun käytön ajaksi ja palauttaa sen täsmälleen samaan kohtaan.

Kun paikka on valittu

Päätöksen jälkeen en yleensä heti osta mitään. Elän huoneessa viikon ja huomaan, miten paikka toimii eri vuorokaudenaikoina ja eri tehtävissä. Vasta sen jälkeen päätän, tarvitaanko valoa täydentämään tai kaiun vaimentamiseen jotain lisää. Moni säästää rahaa juuri siksi, että hyvä sijoittelu ratkaisee puolet ongelmista ilman yhtään hankintaa.

Jos paikka ei vieläkään tunnu oikealta, älä turhaudu. Pienessä huoneessa vaihtoehtoja on rajallisesti, ja joskus parempi paikka on sellainen, jota ei heti ajatellut, kuten huoneen toinen pää tai viistoon käännetty pöytä. Kokeilu on halpaa ja palkitsevaa.

Kurssilla käymme läpi esimerkkihuoneita, joissa sama ajattelutapa toimii eri kokoisissa tiloissa. Näet, miten pienestä makuuhuoneesta tai työhuoneen nurkasta saa toimivan työpisteen ilman remonttia.